HENGISSÄ

Hengissä ollaan, todellakin! Kesä vain on vienyt mukanaan, onkohan teitä enää ketään siellä linjoilla?

Keväällä ajattelin, että aikaa bloggaamiselle löytyy varmasti viimeistään kesällä, koska sitten olen virkeämpi ja mitä kaikkea. Kävi vähän samalla tavalla kuin silloin, kun odotin esikoista ja raskausaika oli jokseenkin tukala. Mietin silloin, että kun vauva syntyy, jaksan taas tehdä asioita, kuten rästiin jääneitä opiskelujuttuja. HAHAH! Meni varmaan ainakin kaksi vuotta, ennen kuin sain koulukirjat uudelleen avattua, että se siitä luulosta. Raskauden aikaiset vaivat kyllä väistyivät, mutta tilalle tuli ihan _muutama_ muu juttu. Jälkeenpäin nauratti, miten saatoinkin olla siinä luulossa, että jos en ehdi ja jaksa tehdä jotain raskausaikana, tilanne muuttuu täysin vauvan synnyttyä.

Kovin paljon en silti ole oppinut, kun kuvittelin, että kesän tullen ehdin taas mitä vain. Talven murheet ovat kyllä väistyneet, mutta kuinka saatoin unohtaa, että kaikki kolme lasta ovat kesän kesälomalla ja se on vähän enemmänkin kuin kokopäivätyö kattaa ruokaa pöytään ja keksiä heille tekemistä. Iltaisin olen niin puhki, hyvällä tavalla, että ainoa, mitä kaipaan ja jaksan on lämmin kainalo.

kidsstyle minetissä-2 r-h_karlacoat-4minetissä-5minetissä-3 mietissäminetissä-4 r-h_karlacoat-3

Mutta ehkä tämä tästä!

Kesäkelitkin näyttävät hiljakseen palaavan, ei ole nimittäin kovin montaa päivää aikaa, kun pukeuduin turkkiin, eikä se ollut milllään mittarilla mitattuna liikaa, mutta tänään aurinko lämmitti melkein kuumasti.

Mitäs teille?

-Satu

Seuraa blogiani Facebookissa, Bloglovinissa ja Instagramissa.

Jaa Facebookissa Lähetä WhatsAppissa

LASTEMME KESÄT

mökkiranta-2 jalkapallomökkiranta-3 mökkiranta-4 olohuonejalkapallo-2mökkiranta-5 ruokailuhuone-3  terassi  mökkiranta

Lasten koulun kevätjuhlassa rehtori totesi puheessaan, kuinka lapsuuden kesinä luodaan sellaisia muistoja, jotka kantavat vielä aikuisenakin. Se on totta, omat lapsuusmuistoni liittyvät melkein pelkästään kesiin.

Ensin ajattelin, että miten ihana ajatus, seuraavaksi ajattelin, että voi helkutti. Että eikö tätä syyllisyyttä pääse ikinä karkuun. Tavallinen kesä ei riitä, vaan nyt vielä pitää luoda lapsille elämänsä kesä kakstuhattakuustoista, sillä muuten kaikki on pilalla. Lapsuus, se ainoa. Enpä ottanut paineita, enpä.

Mutta sitten hoksasin, että kyse on loppupeleissä melkein pelkästään siitä, millaisen tunnelman onnistuu luomaan kotiin. Enhän itsekään muista lapsuuden kesistä mitään ihmeellistä, paitsi ehkä tunnelman.

Ja juuri sen tunnelman vuoksi niissä oli kaikki.

Ajattelin aloittaa siitä, että kun nelivuotias haluaa olla kissimirri koko päivän, mulla olisi aikaa kaivautua hänen kanssaan sänkyyn peittojen alle pieneen pesään ja leikkiä äitimirriä niin kauan kuin hän jaksaa. Ja olla rennompi äiti, antaa ehkä lautanen kisumisulle pöydän alle, kun hän pyytää, sillä eihän kisu voi pöydässä syödä kuten ihmiset. Ei hermostua sisään kulkeutuvasta hiekasta tai siitä, että valkoinen sohva on muisto vain.

Kerättiin viime kesän alussa muistivihkooni parille aukeamalle asioita, joita kukin meidän perheessä toivoi kesällä tekevänsä ja nyt uusittiin traditio. Ykköstoiveena isommilla lapsilla oli huvipuistovisiitti, mutta heti sen jälkeen toiveet olivat liikuttavan pieniä. Leikkiä naapurinpojan kanssa. Käydä mökillä, käydä uimassa. Pelata yhdessä futista. Pyytää ystäviä yökylään.

Tuli sellainen tunne, että kelpaan ja onnistun sittenkin äitinä. Osaan. Kesästä tulee ihan varmasti riittävän hyvä, yksi lapsuuden kesistä.

Armollista kesää!

-Satu

Seuraa blogiani Facebookissa, Bloglovinissa ja Instagramissa.

Jaa Facebookissa Lähetä WhatsAppissa

SE OLIS SIT KESÄ

Tuomas toistelee talvisin: kesällä on kaikki hyvin. Alan vähitellen uskoa tuohon, sillä juuri nyt kaikki tuntuu olevan melkein paremmin kuin hyvin.

liehulahkeet-10

Sagan käsi parani täysin, viimeinen kontrolli suoritettiin ja tyttö sai luvan jälleen ratsastaa. Tänään ratsastusleiriltä palasi onnellinen tyttö, joka oli saanut ratsastaa kiitolaukkaa maastossa ja tehdä monia muita juttuja, jotka hän tulee epäilemättä muistamaan vielä aikuisenakin.

Mummo palasi omaan kotiinsa tien toiselle puolelle puolen vuoden sairaalakierroksen jälkeen ja pärjää siellä hyvin. Hän on aivan oma rakastettava itsensä, soittelee kun hajuvesi tai huulipuna on loppunut ja pitäisi päästä kauppaan ja antaa lapsille kymmenen pyöreetä eli kymmenen Marie-keksiä, kun nämä käyvät moikkaamassa. Olen niin onnellinen, että hän pääsi vielä takaisin kotiin. Edes hetkeksi.

liehulahkeet-9

Meillä oli pieni koira taas lainassa, ja näyttäisi vahvasti sille, että Edvinin allergia on helpottanut. En tiedä johtaako tämä tieto koskaan mihinkään, ehkä ei, mutta se kuuluu vahvasti siihen tunteeseen, että nyt kaikki on hyvin, mainiosti.

Töitä on ollut sopivasti, kauniina päivinä ollaan ehditty lounastaa rauhassa, mutta silti töitä on riittänyt, jokaiselle päivälle.

Ehkä kaikkein parhaalta kuitenkin tuntuu, että koko kesä on vasta edessä.

 liehulahkeet-7

Olispa aina näin.

-Satu

Seuraa blogiani Facebookissa, Bloglovinissa ja Instagramissa.

Jaa Facebookissa Lähetä WhatsAppissa